Kävin aamulla pitkästä aikaa aamulenkillä Näsijärvellä eli pienellä retkiluisteluretkellä. Homma ei aluksi mennyt ihan putkeen, koska huomasin vaihdettuani monot jalkaan, että jotakin puuttuu. Totta tosiaan. Luistimet. Pähkäilin, jaksaisinko lähteä kotiin hakemaan, mutta Kaupinojalla retkiluistelurataa pitävän Hiking Travel Hitin Tapion saapuminen rantaan heidän ’toimistollensa’ lopetti onneksi tuskailun: sain vuokrattua luistimet Hitiltä. Hinta ei ollut paha, 8 euroa/h, jos ei tarvitse sauvoja/monoja (eikä se niiden kanssakaan kovin korkea ole (12 €?), jos oikein muistan). Sitä paitsi oli oikein mukava luistella hieman erilaisilla luistimilla, mitä itsellä on normaalisti.
Näin keväällä aamuisin luistelukelit ovat yleensä parhaat, niin tänäänkin. Kotoa lähtiessä lämpömittari näytti kahta plussaa ja jossain vaiheessa huomasin, että alkoi sataakin. Sitä tosin ei huomannut, kun lähti luistelemaan – vasta paluumatkalla kiinnitin asiaan huomiota. Vettä oli ilmeisesti tullut muutenkin jonkun verran, koska jäällä oli lätäköitä, jotka eivät kuitenkaan häirinneet menoa. Tuulesta oli sitten enemmänkin riesaa – ja myös riemua. Vastaisena tuollainen 6–7 m/s tuntuu aika raskaalta: sykemittarini oli näköjään asiasta ihan samaa mieltä.
Oma luistelukausi jäi tänä vuonna vähän vaisuksi parin pitkällisemmän flunssan takia. Onneksi nyt muutaman kerran ehti jäälle kuitenkin, mieleenpainuvimpana ehdottomasti Virrat-Ruovesi-retki, josta jo tännekin kirjoitin. Lisäksi muutamat kerrat, jotka ehti Näsijärvelle lähiradalle, tekivät oikein hyvää. Toimistotyöläisenä tuo luistelu sauvojen kanssa tuntuu avaavan erilaisia selkä-niska-jumeja todella hyvin. Saman varmaan tekisi hiihto, mutta luistelu on mukavampaa.
Lähiliikuntaa ja (lähi)matkailua
Kulunut kausi oli olosuhteiden kannalta aika erikoinen, etenkin jos Näsijärveä miettii. Järven jäätyessä myrskytuulet hajottivat seliltä jään ja painoivat jäät Näsiselän etelärantaan ahtojäätyyppiseksi valliksi. Tuollaista harvemmin näkee Nässyllä, mutta tänä vuonna näin kuitenkin kävi. Lisäksi lumi satoi jäätyneelle järvelle nopeasti, joten radan pitäminen olikin tänä vuonna erityisen haastavaa. Helpotusta ei tänä(kään) vuonna tullut siitä, että mediassa esiintyneet viranomaiset (tai viranomainen) antoivat todella aikaisin lausuntoja, että jäätalvi on lopussa.
Olosuhteet olivat siis vaikeat, mutta siitä huolimatta rata tehtiin, mikä on erinomainen asia. Se tarjoaa kuitenkin yhden lisämahdollisuuden talviliikuntaan hyvinkin lähellä (itse kävelen Kaupinojalle noin 20 min). Myös matkailullisesti luonnossa liikkuminen on varsin suosittua. Esimerkiksi Visit Finlandin Matkailijatutkimuksessa 2017 (vuode 2018 luvut julkistetaan 9.4.) talviurheilusta on kiinnostunut noin neljännes lomamatkalla olleista ulkomaalaisista matkailijoista, mutta sitä oli päässyt matkallaan harrastamaan vain noin joka kahdeskymmenes. Potentiaalia tässä siis on.
Oman haasteensa talviaktiviteettien, kuten retki-/matka(rata)luistelun, markkinointiin tarjoaa kuitenkin luonto: talvien luonteesta ei ikinä tiedä. Kuitenkin esimerkiksi kuluneiden viiden vuoden aikana ei taida olla yhtään kertaa, kun vaikkapa Näsijärven rataa ei olisi ollut sydäntalven kuukausina olemassa, joten ainakin toistaiseksi meillä jonkinlainen talvivarmuus on ollut myös näillä leveysasteilla.
Vaikka matkailijoita ei hakisi kaukaa, niin läheltä niitä voisi tulla vielä huomattavasti lisää. Aurinkoisina talvipäivinä radalla liikkujia oli jo nytkin todella paljon, mutta jos keli ei ole täydellinen, niin järvellä on aika paljon hiljaisempaa. Voisikohan tälle tehdä jotain? Oma osansa on varmaan sillä, että ihmisillä ei välttämättä ole käsitystä jään kantokyvystä. Siinä mielessä esimerkiksi Hiking Travelin ja Tohlopin radan Facebook-päivitykset, jossa kerrotaan radan kunnosta ja jään tilasta, ovat erittäin tarpeellisia. Joskohan ensi talvena nähtäisiin myös ihme eikä talven ollessa pahasti ’kesken’ julkaistaisi alueen päälehdissä juttua jäiden yleisestä kestämättömyydestä, vaan pikemminkin ohjeistettaisiin turvalliseen jäillä liikkumiseen, esimerkiksi ammattilaisten ylläpitämillä radoilla. Varovaisuus ei ole pahasta, mutta pelon luonti on tässäkin asiassa vähän huono tie – etenkin kun ei ole olemassa mitään yhtä ”the järveä”, jonka jääolosuhteet voisi yleistää kaikkeen. (Ja edelleen, suosittelen Suomen retkiluistelijoiden jäsenyyttä, joka antaa paitsi jäätietoa, myös oivallisia retkimahdollisuuksia hyvässä seurassa.)
Yrittäjän näkökulma
Kun olin luisteluni luistellut, niin tapasin rannassa Pekka Tyllilän, joka on jo vuosia pitänyt Näsijärven luistelurataa yllä yhdessä Liisan, Tuiren ja Tapion sekä lukuisten työntekijöiden kanssa. Hiking Travel Hitissä on itse asiassa sukupolvenvaihdos käynnissä ja sisarukset Tuire ja Tapio Tyllilä ovat ottaneet ohjia, mutta Pekkaan törmää silti usein rannassa. Nyt kun tuli tilaisuus, niin ajattelin kysyä myös hieman Pekan mietteitä retkiluistelusta ja kuluneesta kaudesta sekä antaa miehen itse kertoa, mitä Hiking Travelilla on tarjottavanaan asiakkaille.
Nässyn radalla kausi siis jatkuu vielä ainakin hetken (seuraa Hitin päivityksiä), joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi. Seuraavaan talveen on kuitenkin taas melkoisesti aikaa!
