Matkalla maata pitkin

212

Ilmastokeskustelun myötä lentäminen ja sen päästöt ovat nousseet yhdeksi keskeiseksi teemaksi, joka nousee aina esiin matkailun kestävyydestä keskusteltaessa. Interrail-postauksessani jo tätä hieman sivusinkin. Yksi haaste maata pitkin -matkailuilmiön tarkastelussa on sen määrällinen mittaaminen: suoria tilastoja maata pitkin matkailun suosiosta ei oikeastaan ole. Ilmiötä selvitettäessä joutuu siis käyttämään pääasiassa välillisiä tilastoja. Tässä kirjoituksessa tarkastelen hieman saatavilla olevia tilastoja matkailun kehityksestä ja millaisia indikaatioita ne tarjoavat maata pitkin matkailuun.

Yksi viimeisimmistä, konkreettisista uutisista, joka saattaa indikoida maata pitkin matkailun kasvua, tuli Ruotsista hetki sitten: kotimaan lentojen suosio oli laskenut ja kaukojunissa matkustaminen kasvanut. Lisäksi Ruotsista tuli hiljan myös toinen uutinen, jossa matkailulehti Vagabondin tekemän kyselyn mukaan ruotsalaisten ulkomaanmatkojen määrä väheni vuonna 2018 ja Swedavian tilastojen mukaan ulkomaan lentoliikenteen kasvuvauhti puolittui.

Syitä Ruotsin kehitykseen voi kuitenkin olla monia, kuten tuossa linkkaamassani uutisessakin todetaan: kyseessä voi olla maata pitkin matkailun kasvu, mutta iso osa muutoksesta voi selittyä myös yksinkertaisesti kruunun kurssilla ja kuumalla kesällä. Samankaltainen ulkomaan matkojen määrän väheneminen nähtiin myös Suomessa ja Tilastokeskuksen mukaan väheneminen selittyi pitkälti Viron matkailun vähenemisellä: matkat Etelä-Eurooppaan itse asiassa kasvoivat vuonna 2018.

Ulkomaalaisten matkat Suomeen

Maata pitkin matkailua voi tarkastella myös Suomessa vierailevien ulkomaalaisten matkailijoiden osalta: Viime vuonna ulkomaalaiset tekivät Suomeen noin 8,5 miljoonaa matkaa (Visit Finland Matkailijatutkimus 2018). Ensi kertaa tutkimuksessa kysyttiin myös sitä, miten matkailijat liikkuvat Suomen sisällä yli 50 kilometrin matkat. Kaaviossa 1 näkyy, että ulkomailta Suomeen tehtyjen matkojen osalta sisäiset matkat tehtiin pääsääntöisesti maata pitkin.

Tämä selittyy toki pitkälti sillä, että Suomeen tehdyistä matkoista iso osa tehdään lähialueilta, jolloin oman auton /tuttavan henkilöauton ym. käyttö on aivan erilaisessa roolissa. Esimerkiksi Aasiasta tulleista matkoista noin 15 prosentissa Suomen sisäiseen matkaan käytettiin lentokonetta. Joka tapauksessa voidaan todeta, että maata pitkin matkustaminen on yleisin tapa matkustaa Suomen sisällä, mikäli ylipäätään yli 50 kilometrin matkoja matkustetaan. Lähes puolessa ulkomailta Suomeen tulleista matkoista ei tuota rajaa ylitetty.

Kaavio 1. Ulkomaalaisten yli 50 kilometrin matkat Suomessa (TAK Rajatutkimus 2018, Visit Finland Matkailijatutkimus 2018).

Toinen asia toki on, millä tavoin Suomeen saavutaan tai täältä lähdetään. Suomesta lähteneistä ulkomailla asuvien matkailjoiden matkoista noin 36 % tehtiin Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta, joten lentäminen on varsin merkittävä tapa Suomeen suuntautuvassa matkailussa (muiden lentoasemien osuus on tässä varsin pieni). Turun ja Helsingin satamien yhteenlaskettu prosenttiosuus matkoista on noin 30 % ja itärajan maaraja-asemien lähes kolmannes. On huomioitava, että näistä luvuista puuttuu pohjoisen maaraja-asemat Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle sekä Lapin lentoasemat Rovaniemen ja Kittilän lentoasemia talvikauden osalta lukuun ottamatta. (Venäjän liikenteestä saadaan tutkimuksen piiriin kuitenkin 95 %). Vuoteen 2017 nähden lentämisen osuus kaikista matkoista jopa kasvoi, mutta tämä johtuu pitkälti venäläisten matkamäärien pienenemisestä.

Kaavio 2. Suomeen suuntautuneet matkat 2017–2018.

Jos ajatellaan puhtaasti maata pitkin matkailua, niin Suomen kannalta parhaat markkinat ovat silloin itänaapurissa: lomamatkoista jo nyt 25 prosenttia tulee itänaapurista (+ ostosmatkat ym. päälle, kaikkiaan siis 35 % (kaavio 2)) ja sieltä on toimivat yhteydet Suomeen myös junien osalta, vaikka suuri osa venäläisten Suomeen suuntautuvaa matkailua tehdään yksityisautoilla. Lisäksi aina voisi tietysti toivoa, että Allegro kulkisi myös pohjoisen suuntaan, niin osa matkailusta suuntautuisi myös muualle Suomeen Helsingin lisäksi.

Kaiken kaikkiaan lähialueilta (Venäjä, Ruotsi, Viro) Suomeen tehdään noin 54 prosenttia kaikista matkoista (kaavio 2): toki näitä matkoja Ruotsista ja Virosta tehdään harvoin puhtaina maata pitkin matkoina, vaan mukana on myös laiva- ja lentomatkoja. Venäjän ja Euroopan ulkopuolelta Suomeen suuntautuvan matkailun osuus oli viime vuonna alle viidennes kaikista matkoista: näiltä alueilta suuntautuva matkailu perustuu käytännössä täysin lentoliikenteen varaan myös tulevaisuudessa. (Toki paljon myös muualta Euroopasta kuin lähialueilta tuleva matkailu). Tämä matkailu on myös haavoittuvimmassa asemassa lentämisen mahdollisen kallistumisen/vaikeutumisen osalta, mikäli ilmastonmuutoksen hidastamistoimenpiteitä kohdistettaisiin lentämiseen. Sinällään tämä vaikuttaa vielä toistaiseksi aika hypoteettiselta ajatukselta, kun tarkastelee lentoliikenteen esimerkiksi kasvuennusteita, mutta mahdolliselta joka tapauksessa.

Ennusteet – ja toteutuneet tilastot – lentoliikenteen kasvusta ovat nimittäin aika hurjia: kansainväliset matkustajamäärät kasvoivat 20 vuodessa (1997–2017) 1,455 miljardista 3,797 miljardiin eli noin 161 prosenttia (alla olevassa kaaviossa voit tarkastella tätä itse). Ennuste on, että lentoliikenteen kasvu tulee jatkumaan: vuodelle 2037 ennustetaan 8,2 miljardia lentomatkustajaa.

Suomalaisten matkailu ulkomaille – maassa, merellä vai ilmassa?

Suomalaisten maata pitkin matkailun seuraamista ajatellen ollaan tilastojen kanssa jälleen hieman ongelmissa. Kunnollista tilastoa tähän ei oikeastaan ole. Matkailun kehityssuuntaa voidaan kuitenkin katsoa. Kaaviosta 3 käy hyvin ilmi, että ulkomaan päivämatkat ovat kasvaneet, mutta laskeneet kahtena edellisvuonna – käytännössä tämä tarkoittaa Viron matkailun hiipumista, josta on uutisoitu viime aikoina varsin paljon. Samoin risteilymatkat Itämerellä ja mökki-/vierailumatkat kotimaassa ovat laskeneet vuodesta 2012. Sen sijaan sekä kotimaahan että ulkomaille suuntautuneet yön yli -matkat ovat kasvaneet: ulkomaan vapaa-ajanmatkat hieman enemmän kuin kotimaan vastaavat. Tästä ei kuitenkaan voi vielä päätellä kulkutapaosuuksia: kotimaan matkailusta tosin valtaosa tehdään maitse.

Kaavio 3. Koti- ja ulkomaan vapaa-ajanmatkat indeksitarkastelussa.

Tarkastellaan seuraavaksi lentomatkustajien ja laivamatkustajien määrän kehittymistä Suomessa (kaaviot 4 ja 5). Lentoliikenne näyttäisi kasvaneen sekä kotimaan että kansainvälisen liikenteen osalta. Laivaliikenteessä puolestaan on tapahtunut pieni pudotus vuonna 2018, mikä johtuu pitkälti suomalaisten Viron matkailun vähenemisestä – osa siitä on itse asiassa korvautunut kansainvälisillä laivamatkustajilla.

Kaavio 4. Lentoliikennetilastot (Visiittori.fi; Finavia)
Kaavio 5. Matkat kaikkien satamien kautta vuosittain.

Finavian ja Traficomin tilastoista näkee kyllä lentoliikenteen ja laivaliikenteen matkamäärät – ongelmaksi niissä muodostuu kuitenkin se, että suomalaisten matkailijoiden osuus niistä ei näy, joten niiden kautta ei suoraan voi suomalaisten matkailun kehittymistä. Kun TAK:ssa teemme rajatutkimuksessa haastatteluita lentoasemilla ja satamissa, niin juuri tieto eri kohteiden ulkomaalaisten osuuksista on meille erittäin tärkeää, koska sitä kautta päästään käsiksi ulkomaalaisten määrien muutoksiin Suomessa.

Johtopäätöksenä suomalaistenkin matkailusta voidaan sanoa, että tilastot eivät toistaiseksi tarjoa kovin hyvää kuvaa maata pitkin matkustamisen kehittymisestä. Lisäksi ilmiö on kohtuullisen tuore, joten ei ole ihme, mikäli ilmiö ei suoraan näy tilastoissa. Ulkomaan matkailu on kuitenkin kasvanut hieman kotimaan matkailua nopeammin. Suomalaisten merta pitkin matkustaminen on selkeästi vähentynyt risteilyiden muodossa ja tämä matkailu on korvautunut todennäköisesti muulla matkailulla ulkomaille. Mereltä ilmaan siis.

EU:ssa maata pitkin?

Koska edellä on jo havaittu, että maata pitkin matkailua on varsin vaikea tavoittaa suoraan tilastoista, niin yritetään tarkastella sitä välillisesti.

Rautateiden matkustajamäärien perusteella viime vuodet ovat monessa maassa olleet kasvun aikaa. Etenkin Suomessa ja Ruotsissa määrät ovat kasvaneet. Tämän tilaston ongelmaksi – vai pitääkö nykyään sanoa haaste? – tulee se, että matkustajamääriin sisältyy myös lähiliikenne ja maan sisäinen liikenne ylipäätään: iso osa liikenteestä on jokapäiväiseen elinpiiriin kuuluvaa eli matkailun kanssa sillä ei välttämättä ole kauhesti tekemistä. Joka tapauksessa rautateiden matkustajamäärät ovat kasvaneet vuodesta 2012 vuoteen 2017 kaikissa tarkastelumaissa (kaavio 6).

Kaavio 6. Rautateiden matkustajamäärät muutamassa Euroopan maassa.

Toisaalta, kun katsoo kansainvälisen junaliikenteen matkustajamääriä (kaavio 7), niin kasvuluvut ovat melko niukkoja Saksaa lukuun ottamatta: kansainvälisessä junaliikenteessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viiden vuoden aikajaksolla. Juuri tässä liikenteessä maata pitkin matkailun tulisi erityisesti näkyä. Toisaalta tuorein tilasto aiheesta on vuodelta 2017 ja ilmiö on ollut esillä varsin vähän aikaa.

Kaavio 7. Kansainvälisen junaliikenteen (ko. maasta EU-maihin) määrä indeksinä tarkasteltuna. Lähde: Eurostat.

Lentomatkustajien määrä, Eurostatin tilastoja käyttäen, näyttäisi sen sijaan lisääntyneen merkittävästi tarkastelumaissa (kaavio 8). Kun verrataan rautatiematkustajien ja lentomatkustajien määrän kehittymistä, niin tarkastelumaista Suomessa lentomatkustajien määrä on kasvanut suurin piirtein samalla tavalla kuin rautatiematkustajien: muualla lentomatkustajien määrän kasvu on ollut selkeästi kovempaa. Kansainvälisen junaliikenteen määriin (kaavio 7) verrattuna lentoliikenne on kasvanut yleisesti ottaen huomattavan paljon nopeammin kuin rautatieliikenne. Absoluuttisina määrinä rautatieliikenne on toki valtavaa: Saksassa kuljetettiin 2,8 miljardia junamatkustajaa ja Tanskassa 207 miljoonaa vuonna 2017. Luvuissa on kuitenkin mukana kaikki liikenne, joten matkailua se ei suinkaan osoita.

Kaavio 8. Lentomatkustajien määrän kehitys tarkastelumaissa. (Kuljetetut matkustajat, vuosi 2012 = 100).

Kun tarkastellaan vielä yöpymisiä majoitusliikkeissä (kaavio 9), niin nähdään, että yöpymisten kasvu on kulkenut hyvin samalla tavalla kuin lentoliikenteen ja myös rautatiematkustamisen kasvu. Kansainvälisen junaliikenteen matkustajamääriin verrattuna yöpymiset ovat kasvaneet enemmän. Asiassa on monia selitysmahdollisuuksia, mutta lentoliikenteen matkustajamäärien ja yleisen junaliikenteen kasvulukujen perusteella voi melko turvallisesti olettaa, että kasvu majoitusliikkeissä on tullut etenkin lentomatkustajilta ja mahdollisesti ko. maiden kotimaisilta matkailijoilta. Kansainvälisen junaliikenteen merkitys ei ainakaan vielä ole näkynyt luvuissa.

Tietysti, jos kansainvälinen junaliikenne olisi absoluuttisesti valtavan suurta, niin pienikin muutos voisi näkyä esimerkiksi majoitusluvuissa heti. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Tanskassa kansainvälisen junaliikenteen matkustajia oli 2017 noin 6,2 miljoonaa ja Saksassa 5,9 miljoonaa (lähtevät matkustajat, joten tulisi kertoa kahdella, jotta saataisiin saapuvat ja lähtevät). Samaan aikaan Tanskassa vietettiin noin 52 ja Sakssa 459 miljoonaa yötä majoitusliikkeissä. (Saapumiset olisi parempi luku, mutta sitä ei ole kattavasti saatavilla.) Lentoliikenteen vastaavat luvut olivat 33 miljoonaa ja 213 miljoonaa (kaikki matkustajat).

Kaavio 8. Yöpymiset tarkastelumaissa. Ison-Britannian indeksissä voi olla kyse tilastoinnin muutoksesta, koska hyppy on 2014–2015 on niin suuri.

Maata pitkin matkailu – mahdollinen tulevaisuusskenaario massoille ja osalle jo arkipäivää

Tilastotarkasteluiden perusteella ei voida – ainakaan näillä tilastoilla – sanoa, että maata pitkin matkustaminen olisi kasvanut erityisen suuresti 2010-luvulla. Itse asiassa lentoliikenteen matkustajien kasvu on ollut suurempaa kuin esimerkiksi rautatieliikenteen kasvu, etenkin kansainvälisen rautatieliikenteen osalta. Matkailu itsessään on kasvanut kaikilla mittareilla ja maata pitkin matkailu osana sitä.

Toisaalta täytyy muistaa, että tilastot antavat kuvan toteutuneesta kehityksestä ja niistä suoraan ei voi ennustaa tulevaa. Niinpä on täysin mahdollista, että maata pitkin matkailu tulee yleistymään: osalle ihmisistä se on jo toteutunut elämäntapavalinta, joten siinä mielessä se on mitä suurimmassa määrin jo olemassa oleva ilmiö, mistä osoituksena on esimerkiksi yli 10 000 jäsenen Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmän olemassaolo. Mielenkiintoisinta onkin nähdä, kuinka suureksi ilmiöksi maata pitkin matkailu nousee ja millaisia vaikutuksia sillä on matkailuelinkeinoon ylipäätään. Ilmastokeskustelun pysyessä varmasti pinnalla on oletettavaa, että etenkin lentämisestä ja sen kestävyydestä tullaan puhumaan jatkossakin.

Maata pitkin matkailu asettaa haasteen myös tutkimuspuolelle ja uskon, että tähän haasteeseen tartutaan. Ympäristö- ja eettisten syiden todellista vaikutusta matkailuun on tutkittu ja tullaan varmasti tutkimaan vielä lisää – ainakin olemme puhuneet, että TAK:n tulevissa tutkimuksissa kestävyys on yhtenä kysymyksenä. Uskon siis, että tulevaisuudessa tällaisen blogipostauksen kirjoittaminen voi olla huomattavasti helpompaa, kun tietoa tulee tarjolle entistä enemmän!

Seuraa Bloglovin’in kautta
Jätä kommentti (vaatii Facebook-kirjautumisen)