Vihdoin yksi iso projekti tuli maaliin, kun väitöskirjaprojektiini perustuva tietokirja, Interrail-muistoja, ilmestyi tammikuussa SKS Kirjojen kustantamana. Kirjaa on saatavana tavallisena pehmeäkantisena kirjana ja EPUB-digiversiona. Oli hienoa, kun muutaman vuoden työ tuli konkreettisesti näkyville. Silti on sanottava, että näköjään teen asioita aina vähän käänteisesti: yleensähän väitöskirja tehdään ensin ja tietokirja sitten sen pohjalta. Nyt interrailin 50-vuotisjuhla painoi päälle, joten tietokirja valmistui ensin. Väitöskirjatyö puolestaan jatkuu nyt ruotsalaisten 70–80-lukujen reilaajien haastatteluiden analysoinnilla. Toki tämän kirjan osalta oli vähän erilainen tavoitekin kuin väitöskirjassa: kyseessä on populaariteos interrailin historiasta ihmisten omakohtaisilla muistoilla väritettynä.
Kun kesäisin erään pienen aseman laiturilla junaa odotellessani tunnistan nenässäni etäisesti kreosootin hajun, palaavat nuoruuden matkapäivät onnellisina mieleeni. (”MNH”, kolme matkaa 1975–1978 ja yksi 2003, SKS KRA. Interrail-muistoja, 9)
Koko reilausmahdollisuushan syntyi hieman sattumalta, kun Kansainvälisen rautatieliitto UIC halusi juhlistaa omia 50-vuotispäiviään vuonna 1972. Yhtenä juhlimisen tapana nuorisolle tarjottiin halpaa matkustuskortti Inter Rail -72, jolla alle 21-vuotiaat nuoret pääsivät kulkemaan rajattomasti tarjoukseen osallistuneiden rautatieyhtiöiden junilla kuukauden ajan. Lisää reilaamisen historiasta voit löytää aiemmasta postauksestani sekä luonnollisesti juuri julkaistusta kirjasta. Vuosien 1972–2019 aikana tehtiin kaikkiaan yli 350 000 nuorisointerrailia ja kymmeniätuhansia aikuisten reilejä päälle, joten reilaus on koskettanut kohtuullisen suurta määrää ihmisiä. Toki osa on reilannut useampaankin kertaan, joten matkojen määrästä ei voi suoraan päätellä reilaajien määriä. Siitä huolimatta interrail on etenkin 1970–80-lukujen nuorten keskuudessa käsite: sen tietävät nekin, ketkä eivät reilanneet. Ja matkustaneiden osalta reilaus vaikutti monen ajatuksiin omasta itsestä, muista ja esimerkiksi Euroopasta.
Reilimatkoilla koettiin konkreettisia yhdistäviä tekijöitä erilaisissa yhteiskunnissa eläneiden kesken. Huomattiin, että ympäri Eurooppaa kuunneltiin samoja musiikkihittejä, katseltiin samoja elokuvia ja pukeuduttiin farkkuihin, vaikka toki isojakin paikallisia eroja oli. (interrail-muistoja, 310)
Nyt julkaistu Interrail-muistoja-kirja koostuu kolmesta osasta: ensimmäisessä käydään läpi interrailin historia ja muutokset 50 vuoden aikana arkisto- ja sanomalehtiaineistoon tukeutuen, toisessa puolestaan keskitytään erityisesti matkailijoiden muistoihin matkojen eri vaiheista ja kolmannessa pohditaan muistelijoiden ja haastateltujen reilaajien avulla interrailin laajempaa merkitystä. Matkailijoiden omat kertomukset, muistelut ja valokuvat antavat yksilön näkökulman yleisiin kokemuksiin ja värittävät samalla tekstiä. Muisteluiden ja haastattelujen analysointi ja niistä laajempien kokonaisuuksien kasaaminen oli haastavaa, mutta samalla myös palkitsevaa hommaa. Mukaan mahtui paljon erilaisia sattumuksia, koomisia ja traagisia. Kirjoittaessa oli helppo eläytyä ihmisten kokemuksiin ja välillä nauroinkin vedet silmissä muistelijoiden tekstien kanssa. Nuoruuden into ja muistelijoiden hyväntahtoinen katse ”nuoreen minäänsä” oli mukana monessa muistelussa.
”Ehdoksi reissulle vanhemmat vaativat lupauksen olla menemättä vaarallisena pidettyyn Italiaan. Vietimme Italiassa viikon.” (Erja, 1979, SKS KRA. Interrail-muistoja, 46)
Muisteluiden lisäksi tarvitsin kuitenkin sanomalehtiarkistojen aineistoa: niistä löytyi tietoa etenkin reilaamisen kehityksestä, interrailkorttien myyntimääristä, hinnoista ja nuorison ajatuksista, etenkin nuortenpalstoilta. Lisäksi henkilökohtaista-palstoilla haettiin matkaseuraa, aikakauslehdissä kerrottiin ohjeita reilaajille ja yhdessä ”miestenlehti” Urkin numerossa peloteltiin reilaamisen varsin erikoisilla vaaroilla, lehden aihepiiriin kuuluen tietysti nuorten naisten osalta. Kyseisen Urkin numeron lukukokemus Kansalliskirjaston lukusalissa oli etukäteen ajatellen hieman kuumottava ajatus, mutta onneksi lehden vuosikerrat oli pakattu hienotunteisesti koviin, kuvattomiin kansiin… Lehdistön ohella hyödynsin kirjassa myös erilaisia interrailista kirjoitettuja oppaita, kuten Pekka Haaviston, ja Janne Taalaksen kirjoja sekä useamman kirjoittajan Elävänä Euroopassa -teosta. Ne olivat muuten ilmestyessään matkaajille tarpeen. Kun nuoret lähtivät 1970-luvulla ensi kertaa maailmalle, matkailukokemus oli joskus hyvinkin vähäistä.
Koulukaupungistamme Forssasta oli ”kappeeraiteinen” lakannut kulkemasta jo aikoja sitten, ja viimeiset raiteetkin purettiin kait juuri 1970-luvulla, joten junalla matkustamisen kokemuksia meillä oli varsin vähän. (”MNH”, SKS KRA. Interrail-muistoja, 115)
Olin etukäteen miettinyt, miltä tuntuisi, kun oma kirja olisi lopulta valmis ja painettu. Ja kivaltahan se tuntui, kun paketti kirjoja tuli omaan olohuoneeseen. Ja samalla kauhealta, kun nyt ei enää voinutkaan tehdä mitään muutoksia. Mutta lopulta kaikesta on päästettävä joskus irti, niin tästäkin. Nyt sitten jännittää, mitä kirjan lukijat siitä tuumaavat, mutta se jää nähtäväksi. Ainakin itse olen kirjaan ”ihan tyytyväinen” (tamperelaisittain), joten näillä mennään. Lopuksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia haastateltaviani ja SKS:n Täältä tullaan Eurooppa -muistitietokeruuseen sekä tälläkin sivustolla julkaistuun aineistonkeruuseen osallistuneita henkilöitä! Ilman teitä koko kirja ei olisi ollut mahdollinen. Kiitos!
Interrail-muisteluita voi muuten jatkossakin jakaa muiden iloksi: loin tarkoitusta varten julkisen Facebook-ryhmän!
Kirjan voit hankkia mm. SKS Kirjojen nettikaupasta. Sitä löytyy myös muista kirjakaupoista. (Voisinpa sanoa, että ”hyvin varustetuista lehtipisteistä” kirjan aikakauden hengessä!)
