Vuosi 2021 alkaa kääntyä kohti loppuaan. Jo toinen erikoinen koronavuosi on nyt vietetty, mutta ehkä jo ensi vuonna tunnelin päässä näkyy valoa – tai siihen on ainakin uskottava. Mutta ei tämäkään vuosi ole täysin kehno ollut. Keräsin nyt tähän postaukseen kuvia ja videoita järviltä ja mereltä kuukausi kuukaudelta. Eli suomeksi: luistelua ja höyrylaivailuahan tämäkin taas on. Kaikkea muutakin, etenkin väitös- ja tietokirjaan liittyvää kirjoittamista on tullut tehtyä paljon, mutta niistä voi sitten kirjoittaa erikseen.

Tammikuu

Loppiaisena pääsimme taas retkiluistimilla jäälle. Satakunnan Joutsijärvi osoittautui hienoksi kokemukseksi, taisi olla itselleni ensimmäinen kerta tuolla. Paljon lahdenpohjukoita ja erämaatunnelmaa. Vahva suositus. Seuraavana päivänä ehdinkin sitten jo suorittaa Suomen Retkiluistelijoiden vetäjäkoulutukseen liittyvän näyttöretken Vaskivedellä, Virroilla.

Tammikuun lopulla järjestettiin Tampereen seudun retkiluistelijoiden plutausharjoitukset, josta laitan tähän nyt hieman huumoripitoisemman version. Oikeasti tuota harjoitusta voi kyllä suositella kaikille, jotka jäällä liikkuvat. On hyvä kokeilla, miten avannosta pääsee pois, jos vahinko sattuu. Lisätietoa turvallisesta jäillä liikkumisesta löytyy esimerkiksi täältä.

Helmikuu

Helmikuussa järvillä ei paljon luisteltu. Tai ainakaan itse en luistellut, kun takareisi sanoi tammikuussa sopimuksen irti Pyhäjärvellä. Spagaatti on hieno liike, mutta ei (tuolloin) 42-vuotiaan miehen tekemänä ilman mitään esivalmisteluja… Onneksi kuntouttavilla liikkeillä reiden sai (luisteltavaan) kuntoon ennätysajassa. Niinpä oli aika suunnata merelle, jossa saatiinkin unohtumattomia elämyksiä. Alla kaksi videota: ensimmäinen Rymättylästä ja toinen Iniön vesiltä, jossa luistelin ensimmäisen yli sadan kilometrin lenkkini. Samalla opin, että vettä ja suolaa olisi hyvä olla mukana vähän enemmän. Kummankin etureiden kramppaaminen on 90 km:n jälkeen oli ilkeää…

Maaliskuu

Maalikuussa luisteltiinkin taas sekä järvillä että merellä. Järviltä löytyi ”uutuutena” mm. VR:n rengasmatkareitti Sastamala-Nokia ja merellä tuli vietettyä paljon aikaa Luvialla, Särkisalossa ja Turun vesillä. Bonuksina jokiluistelut Aura- ja Kokemäenjoen jäillä.

Huhtikuu

Kausi 2020–21 oli siinä mielessä erikoinen, että ”klassikkoluistelua” Kuru–Tampere tai toisinpäin ei päästy tekemään jääolosuhteista johtuen. Leon kanssa kuitenkin tuumasimme, että kyllä se jäitse olisi mentävä, mutta välineeksi valikoitui potkukelkka. Lähtöaika Tampereelta Kuruun autolla (2.30) herätti hieman hilpeyttä luisteluyhteisössä, Kurusta toki lähdimme matkaan vasta 20 vaille neljä aamulla… Alkumatkan pettävä loskapinta vaihtui onneksi jo Vankavedellä hyvään potkukelkkakeliin ja pimeys Unnekivellä päivän valkenemiseen. Tulipahan todettua, että yli 50 km voi potkutellakin.

Luistelukausi päätettiin lopullisesti 18.4. Koverolla. Viikkoa aiemmin jo yhdet päättäjäiset vietetty Aurejärvellä shortsiluistelun merkeissä.

Toukokuu

Toukokuussa olikin oltava jo uudet kujeet, kun jäät olivat muisto vain. Onneksi luistelukavereissa on monen eri lajin aktiiveja, joten pääsin mukaan melontahommiin. Etenkin koko Haukkajoen melontareitin melominen jäi mieleen.

Lisäksi jahdin siirtokeikka Kotkasta Lappeeenrantaan oli toinen toukokuun kohokohta. Saimaan kanavassa vastaan tuli mm. saunalautta matkalla merelle…

Kesäkuu

Kesäkuussa olikin sitten (höyry)laivakausi jo täydessä vauhdissa, vaikka merellä käytiin melomassakin. Mikko-laivalla ajeltiin risteilyitä Savonlinnassa ja Hurmalla koeajo Lappeenrannassa. Kaiken kaikkiaan tällä kaudella höyrypuolella oli erityisen mukavaa, kun pääsin ajamaan kaikki keikkani (kipparina tai konepäällikkönä) vastuullisesti toimivissa varustamoissa, joissa aluksista pidetään huolta. Ison hatunnosto kaikille näille tahoille!

Kesäkuun erikoisuus oli kuitenkin Rutola-aluksen siirto Lappeenrannasta Poriin, josta se vietiin edelleen Näsijärvelle. Viikon kestänyt seikkailu hyvällä porukalla oli ikimuistoinen elämys. Instagramin tarinoista pääsee vielä kiinni videomuistoihin tuolta reissulta.

Heinäkuu

Heinäkuu alkoi mukavalla melontareissulla Isojärven kansallispuistossa Pitkäveden melontareitillä. Lämmintä riitti niin ilman kuin veden suhteen.

Jo perinteeksi muodostunut kuorokeikka Antero-laivalla oli yksi heinäkuun hauskoista kokemuksista. Tänä vuonna heinäkuussa näitä elämyksiä olikin monta. Joka tapauksessa neljää päivää helteisellä Saimaalla, uinnit keskellä selkää ja futiksen EM-kisojen finaali luonnonsatamassa eivät heti unohdu. (Etenkään kun oikea joukkue voitti…)

Puolikuusta vietettiin vuoden tauon jälkeen Saimaan höyrylaivaregattaa, kun korona hellitti (hetkeksi). Puumalaan kokoontuikin edustava otos alueen laivoja ja oli mukava nähdä tuttuja pitkästä aikaa. Itse olin perinteisesti Hurmalla liikenteessä. Heinäkuuhun mahtui lisäksi Saimaan kiertämistä Savolaisen osakunnan kanssa Mikko-laivalla Hurmalta tutun konemestari-Jarin kanssa. Useamman päivän reissuissa on tunnelmaa!

Heinä-elokuun vaihteessa pääsin vielä mukaan Kouta-laivan 100-vuotiskiertueelle Oulujärvellä. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta koko vesistöllä ja laivalla, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kouta-laiva on hienossa kunnossa, miehistö erinomainen ja maisemat upeita. Etenkin Ärjänsaari jäi mieleen mahtavana luontokohteena. Kouta risteilee kesäisin Ärjään säännöllisesti, joten saaren tunnelman voi kokea kuka tahansa. Suosittelen.

Elokuu

Elokuussa oli ”pakko” lähteä Tarjanteen matkaan sen viimeiselle reittiliikennekeikalle, jottei 20 vuoden perinne höyrylaivailusta Näsijärvellä olisi katkennut. Näsijärvi II oli koko kauden telakalla, joten sillä ei tänä vuonna päässyt liikkeelle. Ja kivaahan se taas reittihöyrylaivalla oli olla matkustajana. Tarjanteen reitti on mielestäni yksi Suomen hienoimmista ja ehdottomasti kokemisen arvoinen, jos sitä ei ole vielä mennyt.

Loppukuusta ajeltiin vielä Hurmalla muutama risteily, mutta koronan takia monta myös peruttiin. Samalla harjoiteltiin pizzan valmistamista tulipesässä. Hyvää oli.

Syyskuu

Syyskuussa vesillä oleminen alkoi jp vähentyä. Warkaus VII:llä kuitenkin päästiin ajamaan risteilyjä (myös elokuun lopussa). Välillä keli oli vähän hyisempi. Warkaus VII on myös hieno laiva ja kotisataman sijainti Pirttivirran sillan pohjoispuolella luo jokaiseen keikkaan sopivan jännityksensä. Virta on joka kerta erilainen, mutta aukko aina yhtä kapea.

Lokakuu

Lokakuun alussa ehdittiin vielä ennen koronatilanteen pahentumista viettää perinteinen Karvalakkiregatta Savonlinnan Laukansaaressa. Mukavasti aluksia saatiin tuonnekin mukaan, vaikka kenties normaalia hieman vähemmän. Ehkä taas ensi vuonna?

Marraskuu

Ja marraskuun puolessavälissä päästiinkin sitten taas jo jäälle myös täällä eteläisessä Suomessa. Aluksi pienillä suolammilla ja -järvillä, mutta loppukuusta päästiin jo Vaskivedellekin luistelemaan.

Etenkin tässä Vaskiveden videossa soundit ovat aika hienot!

Joulukuu

Järvien jäätyminen eteni tänä vuonna nopeasti. Joulukuun aikana päästiin luistelemaan pari poikkeuksellista reittiä: ensin Virroilta Vilppulaan ja hetken päästä Tampereelta Vilppulaan. Vilppulaan asti ei aiemmin ole juuri luisteltu, joten vanhan laivaväylän luisteleminen oli siinäkin mielessä kivaa. Myös Tampere-Kuru-väliä päästiin sahaamaan kumpaankin suuntaan yllättäen jo joulukuussa. Yleensä näitä luisteluita on päässyt tekemään vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Joulukuun lopulla valmistuin myös Suomen retkiluistelijoiden retkenvetäjäksi, kun ”koronakurssimme” saatiin maaliin juuri ennen joulua turvallisuuskoulutuksen myötä. Kyseisestä viikonlopusta herra Aula teki hienon videon. Pelastautuminen jäistä ei välttämättä ole helppoa.

Lopuksi

Koronavuosi 2021 vesillä oli omalta osaltani vaihteleva ja vähän yllätyksellinenkin. Meriluistelut, uudet höyrylaiva- ja melontakokemukset toivat paljon uudenlaisia oppeja. Kyllästymään ei ainakaan päässyt. Toivottavasti hienot vesistökokemukset jatkuvat myös vuoden 2022 puolella. Ja pandemia voisi kyllä hiljalleen loppua, niin pääsisi paremmin näkemään tuttuja ihmisiä vesillä ja maissa.