Näköjään tänäkin viikonloppuna pääsi taas luisteluhommiin, vaikka sääennusteita ja -havaintoja seuraamalla ei olisi uskonut. Päivän retki, jonka teemana oli jääntutkinta ja tekniikka, suuntautui taas Kangasalan Vesijärvelle. Viime viikkojen lämpöaalto ja sateet olivat tehneet kuitenkin tehtävänsä ja pari viikkoa sitten hyvänä olleet salmipaikat olivat menneet turvallisen luistelun kannalta liian ohueen jäähän. Hyvää jääntunnustelua sekin, mutta ihan aiottuun kohteeseen asti emme päässeet. Onneksi alkumatkasta kuitenkin oli oivallisia jäitä.
Niinpä tällä kertaa olikin hyvä keskittyä toiseen teemaan eli tekniikkaharjoitteluun näillä alkumatkan hyviksi todetuilla jäillä. Ja kyllä kannatti: sain nyt kiinni ideasta, miten voisi luistella hieman vaivattomammin ja liukua pidentäen. Lähes 30 km:n harjoittelulenkki ajoi siis asiansa. Suuri kiitos tästä Ristolle ja Tiinalle, jotka jaksoivat retkellä olleita neuvoa ja antaa hyviä vinkkejä luistelutekniikan kehittämiseksi. On aika eri asia katsoa tekniikkavideoita netistä kuin saada vinkit suoraan tekemisen lomassa. Tietysti tekniikan haltuunotto ja selkäytimeen vieminen on sitten vielä eri asia, mutta tästä on ainakin hyvä jatkaa.
Samalla tuli todettua, että aina tulisi olla mukana kunnolliset korjaustyökalut (tiedän, että aina pitäisi olla, mutta mutta…). Uusien luistimien toinen side kääntyi kovien sirklausharjoitusten tuoksinassa vinoon ja hetken aikaa luistelu oli kuin juopuneella. Ensin epäilin, että futiksessa moneen kertaan pyörinyt nilkka vain petti, joten siteen paljastuminen syylliseksi oli vain hyvä asia. Onneksi siteen sai tilapäisesti ihan käsinkin suoraan, mutta suuremmat sirklailut tältä päivältä jäivät varmuuden vuoksi. Kotona luistimia kiristäessä huomasin, että siteiden ruuveja olikin syytä kiristää: ruuvit olivat löysällä kummassakin luistimessa – miehen lisäksi. No, kyllähän auton talvirenkaiden kiinnityskin kannattaa tsekata hetken ajamisen jälkeen. Tulipahan taas opittua.
Ja kuten arvattavaa, luistellessa syntyi taas uusi videonpätkä.
