Kulunut talvi on ollut hiihtäjille Etelä-Suomessa heikko, mutta luisteluun aika hyvä. Pirkanmaan hiihtolomaviikko tarjosi sitten retkiluisteluherkkua koko rahan edestä ja kirsikkana kakun päällä tuli mahdollisuus luistella ”koko” Näsijärven allas eli Tampereelta Kuruun. (ja Kurusta Tampereelle). Olin heittänyt jo toivoni Näsijärven jäätymisestä luisteltavaan kuntoon, mutta niin vain talvilomaviikon pakkaskelit tekivät homman mahdolliseksi. Itselleni Näsijärvi on sattuneista syistä aina kohokohta ja loppuviikosta olleet olosuhteet vain nostivat tämän kohokohdan arvoa. (Ja Pohjois-Italian reissun peruuntuminen koronaviruksen takia harmitti suoraan sanoen aika vähän.)
Torstaina kävimme ensin Aurejärvellä retkellä ja järveä voi kyllä suositella – varmaan kesällä myös melomiseen. Hieno erämaajärvi, kohtuullisen vähän mökkejä ja kuitenkin melko lähellä Tamperetta. Fiiliksiä Aurejärveltä voi katsella tästä alta:
Lauantaiksi oli luvassa Suomen Retkiluistelijoiden retki Kurun suunnalle, mitä varten oli tarve jäätiedusteluun. Perjantaina lähdimmekin pienellä porukalla Kuruun ja matkalla idea kypsyi, että tiedustellaan ne jäät nyt sitten Tampereelle asti, kun kerran ollaan paikalla. Ja kyllähän sieltä kulkukelpoinen väylä löytyi. Löytyi myös paljon kohtia, jonne ei vielä perjantaina olisi ollut asiaa: tuuliavantoja, heikon jään alueita ja virtapaikkoja. Siksi tämä tiedusteluretki oli hyvä tehdä. Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli sitten kunnon yöpakkanen, mikä vahvisti jäitä mukavasti.
Lauantain retki järjestettiin bussiretkenä eli luistelen Tampereelta Kuruun ja bussilla takaisin. Vauhtiryhmiä oli useampi: rauhallisemmasta menosta aina yli 100 km:n ryhmään – jälkimmäinen vauhtiveikkojen ryhmä aloitti luistelun Lempäälästä, luisteli ensin Tampereelle, ylitti kannaksen ja sieltä sitten Kuruun. Hatunnosto noille 111 km:n luistelijoille, kovia kavereita.
Omalla 83 km:n retkellä jää oli suurimmalta osin suorastaan ihanaa ja kilometrit taittuivat helposti – oli itse asiassa pakko mutkitella, jottei lopu kesken. Flyygeliä, marmorijäätä, spagettia. Ahtojäätäkin nähtiin, mutta sen ihanuus tuli testattua jo perjantain tiedusteluretkellä, joten nyt ei tarvinnut.
Lauantaina suorastaan hemmoteltiin luistelijaa: teräsjää ja kevätaurinko eivät yleensä tule samassa paketissa, joten tästä oli hyvä nauttia. Tunnelmiin pääsee edes vähän alla olevalta videolta – sinänsä tuota tunnetta ei oikein pysty kuvaamaan. Ja hyvä oli, että ehdittiin retki tekemään. Jo eilen illalla jään päälle satanut lumikerros tekee jään lukemisen varsin haastavaksi. Aikaikkunat ovat tässä lajissa pieniä.
Ja loppuun ihmettely, kun uutisista saa välillä lukea yksittäisten luistelijoiden pelastusoperaatioista: älkää nyt hyvät ihmiset luistelko yksin. Ilman kaveria, turvavarusteita ja jään tutkimista ottaa aivan turhia riskejä, vaikka ei tarvitsisi. Matkaluisteluradat ovat sitten asia erikseen ja radanpitäjät tiedottavat turvallisuudesta kyllä. Lisää retkiluistelun turvallisuudesta voi lukea vaikka täältä.
