Tällä viikolla pääsin onneksi peräti neljänä aamuna nauttimaan keväisistä auringonnousuista lähijärvillä retkiluistinten päällä. Maanantaina Lahdes-/Särkijärvellä, tiistaina Hervantajärvellä ja perjantaina sekä lauantaina Näsijärven Paarlahdella. (Työ)päivä käynnistyy mukavasti luistelun jälkeen ja olo on virkistynyt. Tosin iltapäivästä kaikki alkaa naurattaa, kun vähän väsyttää, mutta halpaa hupiahan sekin on.
Järvillä olemisessa on parasta, kun aurinko nousee, luonto herää, linnut laulavat keväistä lauluaan ja alta kuuluu vain luistinten narina. No, Hervannan suunnassa myös melko hyvät paalutuksen äänet, kun kasvavassa kaupungissa ollaan… Lisäksi retkiluistelijat ovat mainiota seuraa. Koostinkin nyt alle kolmen minuutin videon lauantain luistelusta, tällä kertaa hieman meditatiivisemmassa hengessä verrattuna aiemman videopätkän lievään slapstick-meininkiin. Luistinsoundia ei tosin tässä versiossa ole. Hieman toisenlaista videota retkiluistelusta voi katsoa vaikkapa tästä Aholan Pasin mainiosta pätkästä: siinä on tuulta, tuiskua ja vauhtia sileällä Näsijärvellä.
Hienoja elämyksiä saa siis lähelläkin – aina ei tarvitse mennä kauas. Lähimatkailua ja maata (vettäkin?) pitkin matkailua sivutaan muuten myös ensi viikon Kotimaan Matkailu -messujen Maata pitkin -tapahtumassa, jossa olen itsekin puhumassa ensin paneelikeskustelussa klo 13 ja sen jälkeen InterRail-matkailua koskevassa esityksessäni klo 14.30. Tervetuloa kuulolle ja vaihtamaan ajatuksia aiheesta!
